Maanantai-aamuna matka kävi kohti Purina-areenaa. Taikan kanssa oli tarkoitus päästä kisaamaan, vielä ainakin kerran ennen juoksuja ja astutusta. Olimme onneksi paikalla jo ajoissa, joten sain lämpättyä Taikan kunnolla. Esa Muotkan radat näyttivät aikas kinkkisiltä, pommikohtia oli suhteellisen paljon. Takaaleikkausta ja kohtia, joissa täytyi vain luottaa koiran menoon.

Ensimmäinen agirata alkoi Taikan varastamisella lähdössä. Mutta onneksi pääsin hyvin mukaan. Yksi hyppy meni ohi ja kun korjasin, hyppäsi Taika väärinpäin takaisinpäin- hylly siis. Meno oli kuitenkin hyvää ja vaikeatkin kohdat selvitimme hyvin. Hiekka-alusta sopii Taikalle parhaiten.

Toisessa lähdössä tsemppasin itseäni tosissani siihen, että ohjaisin kaikki esteet rauhassa loppuun. Keppikulma hirvitti, vaihtoehtoina oli valssata ennen keppejä superpienessä kohdassa, jolloin pelkona oli Taikan karkaaminen pituudelle. Tai leikkaus keppien takana. Tai persjättö keppejen jälkeen. Tai valssi keppien jälkeen. Tai yksinkertaisesti lähetys hypylle ja takaaleikkaus putkelle. Apua. Harjoittelin muutaman eri vaihtoehdon rataan tutustumisessa ja hirvitti. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat huonoilta. Kävin lämmitysalueella kokeilemassa keppien takana puolenvaihtoa tiukassa kohdassa ja Taika meni ihan sekaisin. Päätin siis unohtaa sen ja ottaa riskillä. Kepit ovat helpot Taikalle, joten kunnon eteneminen Taikan edelle ja lähetys hypylle ja takaaleikkaus olivat siis ainoa vaihtoehto. Ja ei kun radalle.

Taika pysyi hyvin alussa. Kontaktit menivät täydellisesti. Ja samoin lähetykset, itse en joutunut juoksemaan yhtään liikoja. Ja keppikulma ja sen jälkeinen hyppykin onnistuivat. Tuloksena nolla ja luva, pitkästä aikaa! Ja kun lopuksi selvisi vielä, että olimme ykkönen, oli ilo vielä suurempi. Aika miltei 2 sekunttia nopeampi toiseen sijaan, etenemä 4,66m/s ja tulos -13,08. Aikasta hienosti meni. Esa Muotka tuli vielä sanomaan, että valtavan upea rata. Kyllä tuli hyvä mieli, kaikkien noitten hyllyjen jälkeen.

Seuraavaksi tuli hypärirata, jonne lähdin jo väärällä asenteella "tämä menee ihan pieleen". Vaikeahko rata meille, sillä juosten en millään pysyisi taikan vauhdissa. Alku meni hyvin, mutta sitten jo hypyllä Taika tuli esteen ohi. Putkesta Taika tuli niin nopeasti ulos, että törmäsi jalkoihini. Kamalaa rytinää ja menoa, arvatenkin. Ja taas kerran lupasin itselleni etten enää ilmoittaudu Taikan kanssa hypäreille;).

Mutta hyvä päivä kaiken kaikkiaan, olin ylpeä Taikan suorituksesta. Hienojen palkintojen kanssa oli mukava ajella kotiin.