Huh huh, kyllä sitä onkin unohtanut millaista pienen pennun kanssa oleminen on. Kaikki asiat täytyy suurinpiirtein miettiä valmiiksi, kuka vie koska ja milloin pitää olle kotona noin suurinpiirtein ruokaa antamassa. Huomioida vanhempi koira ensin, pissattaa aina leikin ja ruoan ja nukkumisen jälkeen, tarkistaa lähtiessä, että yläkerran portti on kiinni, vessan ovi on kiinni ja tavarat edelleen jätettynä oikeisiin paikkoihin eikä pienen piraijan näkyviin. Puuh...

No kyllä täytyy sanoa, että ihanaakin on kun pieni käpertyy kainaloon ja nuolaisee pienellä vaaleanpunaisella kielellään. hampaat ovat terävät ja reikiä on tullut jo paitaan ja käsiin, mutta koko ajan mennään eteenpäin silti. Pentu kasvaa silmissä ja nyt osataan jo istua kauniisti ennen ruokailua, työntää pää pantaan ja antaa "puoliksi" tassua. Tänään kokeiltiin jo maahanmenoakin, kyllä on hoksaava pikkuinen ja virtaa riittää! Neiti saa aina ennen nukkumaanmenoa hirmuisen virtapiikin, juoksee ja pomppii ja törmäilee pitkin alakertaa ja känkkää samalla kuin pieni lapsi. Sitten yhtäkkiä muutaman haukotukseni jälkeen se asettuu makaamaan sohvan viereen ja nukahtaa.

Mutta kyllä se on niin ihana!

Taika nukkuu lempipaikassaan