Lomani aikana Deco ja Taika tapasivat ensimmäisen kerran lauantaina. Koska homma ei näyttänyt toimivan, kävin ottamassa Taikasta progetestit maanantaina. Tiistaina luvut näyttivät hyviltä ja hain Decon meille lemmenlomalle.

Mutta ei, neiti on päättänyt, ettei päästä mitään mäyräkoiraa suurempaa selkäänsä. Jostain syystä Tinka vikittelee koko ajan Decoa ja Taika on vuoroin pöydän alla ja nurkassa jäykkänä. Kamala iso poika on tullut kylään-yäk. Taika on tosin aikaisemminkin ollut alkuun samanlainen meillä vieraileville isommille uroksille, joten tätä osasin jo odotella. Ja koska meikäläistä täytyy koko ajan vahtia, en itse voi oikein olla lähimaillakaan sisällä kun koirat tutustuvat paremmin. (Taika tunkee väliin, mun äiti, mulle kaikki rapsutukset ;))

Metsälenkillä mennään nätisti vierekkäin ja peräkkäin, siellä on tarpeeksi tilaa peräytyä, mutta sisällä, pelkkää hammasta Taikan puolelta kun Deco yrittää selkään. Deco raukka yrittää vikitellä minkä kerkiää.

Onneksi olin jo valmiiksi päättänyt, että jos vähänkään hankaluuksia tulisi, marssisimme suoraan Mäntsälän eläinlääkäriasemalle keinosiemennykseen. Se on mielestäni täysin nykypäivää, vaikka kaikki eivät sitä hyväksykään. Enimmässä määrin puhutaan siitä, että se on koiralle paljon parempi vaihtoehto, kun antaa uroksen väkisin astua narttu, joka ei sitä halua.

Ja kun päätös oli jo tehty, oli helppo nakata koirat autoon ja suunnata Mäntsälään. Puoli tuntia ja kaikki oli ohi. Tänään Deco vietti vielä päivän meillä ja kun kuulin päivällä progetuloksen eiliseltä, oli helppo todeta että nyt jäämme vain odottelemaan kuukauden päähän ultran tulosta.

Decoa tulee kyllä ikävä. Tytöt ja minä (naapurit myös;)) ihastuimme siihen kovin. Se seurasi meikää kun hai laivaa ja joka paikassa se totteli täydellisesti. Välillä heittäytyi syliin rapsutuksille ja naamaa nuolemaan, eikä missään vaiheessa vapaana pidettäessä tarvinnut pelätä sen häipyvän maisemista. Ihana mies:). 

Nyt vain peukut pystyyn, että nykytegnologialla onnistuimme;).