Lauantai aamulla suuntasimme taas Irenen ja Johnnyn kanssa kohti kisoja, tällä kerralla Purinalle.  Edessä oli pitkä päivä, JOhnnyn kisat olivat jo aamulla kun taas Tinka lähti starttaamaan vasta kahden jälkeen.

Paikalla oli muitakin tuttuja, kuten Johnnyn veli, joka nousi kolmosiin kisaamaan. Upea rata:).

Meillä oli tiedossa ensin hyppyrata, sen jälkeen agirata. Viime kisojen tuplanollien jälkeen luokkanousuun tarvittiin nolla agiradalta. Hyppyrata tuntui jo rataan tutustuttaessa jotenkin vaikealta. Yksi kohta tuotti varsinkin vaikeuksia, kun en ollut varma otanko sen takaaleikkauksella, persjätöllä vai valssilla. Valssit toimivat yleensä Tinkalla, mutta nyt kun neidistä on tullut nopeampi, kumpikin muista vaihtoehdoista tuntui sopivalta.

Rata onnistui vaikeasta keppikulmasta huolimatta hyvin, vaikka meno tuntuikin tahmealta, niin kuin meillä aina hyppiksellä. Viimeinen hyppyhässäkkäkin onnistui suhteellisen hyvin, vaikka hieman tahmeutta olikin nähtävissä. Nollaradalla silti toiselle palkintokorokkeelle ja tuliaiseksi koiranruokaa ja leluja.

Sitten olikin agiradan vuoro. Rata tuntui heti alkuun selkeältä, tiesin varmasti kuinka otan koiran joka kohdassa. Mutta mutta, aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Sen tähden tämä koiraurheilu onkin niin jännittävää. Otin Tinkan vastaan kahden hypyn takaa ja jostain syystä, joka jäi videoltakin pois, Tinka tiputti ensimmäisen riman. Se ei ikinä tee niin. Hätäinen lähtö, liian lähelle estettä jätetty koira- jotain oli tapahtunut. Mutta rataa oli pakko jatkaa harmistuksesta huolimatta näyttämättä harmia koiralle. Eikä siinä vauhdissa asiaa ehtinyt miettiäkään. Upea rata muuten, kaikki sujui suunnitelmien mukaan, myös jarrutus jälleen vaikeaan keppikulmaan. Mutta keppien aikana ehdin jo ajatellakin ja kolmasviimeinen hyppy takaa meni ohjauksessani aivan pipariksi.  Tinka hyppäsi esteen takaisinpäin ja hylly tuli. Eikä edes harmittanut, se hylly nimittäin. Vaan se ensimmäinen rima.

Kamalaa miten kilpailuhenkinen itsestä on tullut. Tinkaa onneksi kehuin ja palkkasin kunnolla. Eniten harmitti se, että olisin toivonut itse tekeväni virheen kunnolla ja menettäväni nollan sen takia, en ensimmäisen hypyn takia. Mutta aina ei voi voittaa. Näin monen peräkkäisen nollaradan jälkeen teki kyllä hyvää tipahtaa hieman lähemmäs maata välillä.

Ja ei kun kohti uusia seikkailuja. Puolentoista viikon päästä on kisat Kotkassa, sitten Kirkkonummella. Taikalla tosin alkoivat juoksut, ja yleensä Tinkalla tulevat heti perään, mutta toivotaan nyt että näihin kisoihin edes ehditään. Ja tuleehan noita uusia kisoja:).

Tinka loikkaa, kuvan otti Petra Mustonen

Tinka tulee putkesta Petran kuva

Palkinnot

Treeneissä Roosa otti upeita kuvia taas

ei ihan renkaalle;)

hiivitään