Huh huh mikä päivä! Tinka makaa paikassaan reporankana, tänään neidistä ei kyllä enää saa leikkikaveria -kerrankin! No myönnettäköön, että omistaja on samassa kunnossa, sohvalle vaan leffailemaan. 

Aamupäivänä suunnattiin auton nokka kohden Vantaata ja ihanaa Dajoa ja Dajon perhettä. Vastaan ryntäsi(kirjaimellisesti;)) kaksi komeaa poikaa Dajo ja Gocko(kirjoitinhan oikein?)ja neiti pääsi pyörittämään poikia oikein kunnolla...vai miten se nyt oli...kukakohan pyöritti ja ketä? Ensin Tinka heittäytyi selälleen tassut kohti taivasta kun tultiin toisten reviirille, mutta pian Tinka näyttikin kuka on nainen talossa;). Hirmuisesti pusuttelua, leikkiä ja välillä neitimäistä irvistelyä kun pojatkin riehaantuivat kunnolla. Kyllä huomasi käytöksestä ketkä ovat tuleva pariskunta, Dajo on kyllä oikea liehittelijä;). Ja voi sitä itkua kun meidän piti lähteä kyläilemästä.

Kotiin vietäväksi saimme linnun siiven pakkaseen myöhempiä noutoharjoituksia varten ja ohjeita verijäljen tekoon(kiitos Elina:)), täytyy joululomalla kokeilla Tinkan nenän toimintaa metsässä. Isäni on luvannut/uhannut ottaa Tinkan syksyllä mukaan metsälle, saapi nähdä mitä siitä tulee kun ei ole äiti mukana ohjaamassa. Kai se isä tietää mitä tekee.

Treffien jälkeen ajoimme Keravalle agilitytreeneihin, vain muutaman minuutin myöhässä-anteeksi Alma! Tinka oli siinä vaiheessa tosin jo niin poikki, etteivät reenit menneet täysin putkeen, mutta viimeinen rata onnistui onneksi hienosti ilman virheitä ja ohjaajan töhellystä. Kepitkin menivät innolla kun omistaja jaksoi kehua loppuun asti, vauhtiakin tuntui riittävän. Tosin Almalle lupasin, että seuraavilla kerroilla jätämme treffit toiselle päivälle, keskittyminen ja into ei ollut ihan parhaimmillaan. Mutta ihana päivä kuitenkin, järkyttävästä pimeydestä ja masentavasta vesisateesta huolimatta, joululoma alkoi- ihanaa!