Treenit taas alkaneet

Voi vaude. Tinkan ja Taikan agilitytreenit ovat taas alkaneet, pääsimme täällä Porvoossa treenaamaan kummankin koiran kanssa. Jihuu.

Taika on ilmiömäinen treeneissä. Vauhti on huima ja tarkkuuskin upeaa, kunhan itse maltan pysyä rauhassa. Koira lukee minua todella hyvin, ja ymmärtää pienimmänkin liikkeeni.

Ekoissa treeneissä harjoittelimme kujalla keppejä, puomilla kontaktia ja radalla hyppyjä ja putkea. Putkeen Taika löytää hyvin, samoin esteiden kierrot ja takaa hypyt onnistuvat jo hyvin. Harmi vain, etten ole päässyt harjoittelemaan Taikan kanssa enempää, ensimmäisen hypyn se meinasi aluksi kiertää päästääkseen luokseni. Mutta siitäkin selvittiin.

Tänään treenasimme ihmisnuolta. Alkuun taas sama ongelma, hyppy kierrettiin, mutta muutaman palkkauksen jälkeen sekin onnistui. Ihmisnuoli meni myös hyvin, ja Taikan hyppyjen kierto on heti alkuun todella "taloudellista". Ylimääräisiä metrejä ei tule ollenkaan, uskomatonta. Ja töitä neiti jaksaisi tehdä vaikka ja kuinka kauan. Kontaktia harjoiteltiin jälleen, samoin kujaa. Radalla hyppyjen takaa meno onnistuu, koska metsässä olemme harjoitelleet puiden kiertoa. Se tulee selkärangasta. Ihanaa!

Tinkallakin oli keskiviikkona treenit pitkästä aikaa. Neiti puuskutti aikasta paljon, kunto ei selvästikään juoksujen jälkeen ole tarpeeksi hyvä. Kiloja on jostain syystä kertynyt, ja syykin löytyi. Tinka varastaa Taikalta jääneet ruoat. Nyt nostamme kaikki ruoat ylös jos ei kaikkea syödä heti. Tinkalla on muuttama kilo, joista täytyy siis päästä ja diettiruokaa kävinkin hakemassa heti perjantaina. Esteet neiti menee hienosti ja kepit mentiin monta kertaa ees taas ilolla. Niitä Tinka rakastaa yli kaiken. Puomilla vauhti oli aikasta hidasta, ja irtoamisessa on vielä paljon tekemistä. SIlti ihanaa treenaamista pitkästä aikaa. Perjantaina vedimme vielä juoksulenkin, jonka Tinka hölkötteli vieressäni Taikan juostessa vauhdilla edellä. Siitä tulisi upea rekikoira;).

Tinka oli treenien jälkeen niin poikki, että söikin makuultaan. Uskomatonta laiskuutta;).

Tänään kävimme ystävän ja tämän koiran kanssa metsälenkillä ja pääsimme kokeilemaan koirien nenää hirvennahalla. Metsään vedettiin tällä kertaa (ja pimeydestä johtuen) hajujälki nahalla ja kokeilimme alkavatko koirat hakemaan jälkeä. Tinka oli tässä ilmiömäinen ja painoi nenä maassa heti oikeaa reittiä palkinnolle. Taika ja Presso menivät, joskin hieman hitaammin perässä myös. Ensimmäiseksi kerraksi ja täysin väärin aloitettuna ihan hieno suoritus;). Ensi kerralla kunnon verijälki, annetaan hajun haihtua muutama tunti ja sitten koira kerrallaan kokeilemaan jälkeä. Ehkä se sitten siitä.