Noooh, älkäähän kaverit pelästykö, ei ihmislasta vaan hauvelivauveli;).

Pitkään olemme sopivaa pentua odotelleet ja tämä pentue tuli ihan puun takaa yllättäen. Niinpä hyppäsin autoon ja ajoin pitkin poikin pimeässä tyttöjen nukkuessa takapenkillä kohti uutta perheenjäsentä n. 100 km:n matkan taakse.

Voi sitä vilinää ja vilskettä, mikä pentujen luona oli. Pentuja oli yhteensä kuusi, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Meille sopivin oli pikkuisin, jonka otsassa komeili suuri sydän. Ihan niin kuin Tinkallakin. Pikkuinen oli suloinen ja ihana, vaikka pippuriakin siitä löytyi. Hampaita piti kokeilla jo hieman sormiimme ja kasvattajan varpaisiin, vaikka välillä pieni vaaleanpunainen kieli antoi neniimme pusuja.

Tytöt ja minä olimme haltioissamme, koko lauma oli todella ihana aikuisia koiria ja kasvattajaa myöten:). Nyt meillä alkaa hirmuinen nimen pohdinta, mikä olisi sopivin pikkuiselle sydäntenmurskaajalle. Pennun käyn hakemassa perjantaina 27 pnä, joten odotella täytyy jaksaa vielä vähän yli kolme viikkoa. Kyllä olisi tehnyt mieli kaapata pikkuinen salamatkustajaksi jo heti, vaikka vielähän se tarvitsee paljon emoaan. Näin jää meikäläisen työpaikan pikkujoulut sun muut kissanristäiset väliin tältä vuodelta(olisi ollut juuri samana päivänä kuin pennunhaku!), pieni perheenjäsen on paljon ihanampi. Sattuu pennunhaku vielä sopivasti samalle viikolle jolloin täytän kamalat 34 vuotta, ihana syntymäpäivälahja vanhalle akalle;).

Tässä vielä "vähän" kuvia pikkuisesta:

 Julian sylissä

 Roosan sylissä

Mamman sykyssä hymyilyttää!

Nenäpusu! Auuu!

vaavi-vähän napsitaan sormia

Ujo piimä;)