Ihana aamu, aurinko paistoi niin kauniisti, että päätin kävellä koirien kanssa ensi kertaa tänä vuonna jäälle. Painelimme rantaan ja päästin koirat vapaiksi suunnaten kohti aurinkoa ja kimmeltävää lunta. Ja meinasin saada sydänkohtauksen. Kuinka voivat viisaat ja ihanat koirat olla niin luupäitä kahdestaan! Tinka kääntyi ympäri ja lähti täysillä laukkaamaan vastakkaiseen suuntaan Taika perässään kummatkin asenteella "een kuuntelee-e". Kiitos varovaisen maasturikuskin, joka huomasi ajoissa huitomiseni, huutoni, kiroiluni ja viheltämiseni-tällä kertaa vältyttiin onnettomuudelta.

Kummatkin koirani ovat ihania ja varsin tottelevaisia, kun ovat ilman toistensa seuraa. Jostain syystä Tinkasta on tullut varsinainen kakara pennun seurassa. Se ei kuuntele mitään vaan keksii mitä kummallisempia uusia juttuja ilahduttakseen Taikaa. Kaikkein ihaninta on painella täysiä suoraa tietä kohti ei mitään pennun laukatessa perässä. Taika on se joka pysähtyy puolessa välissä ja jää katsomaan miten minä asiaan suhtaudun. Tinka vetää kunniakierroksen ja tuntuu, että sen pää on täynnä pumpulia. Ra-sit-ta-vaa!!! Jee, jee, juostaan-missä pupuja-jee-sairaan siistiä...oho, äiti onkin vihainen...mitäs nyt?!? Kääk!!!

Onneksi jäällä saivat painella täysillä välittämättä kenestäkään. Tosin yhtä koiran ulkoiluttajaparkaa koirineen piti kiusata poikkeamalla jäätietä hankeen juosten ohi lällättäen että mepäs ollaankin vapaana, etpäs saa kiinni kun oot remmissä. Ja meikää hävetti. Onneksi tulivat sentään takaisin. Todellinen koirankouluttaja-hoh hoijaa.

Mutta ihanaa oli poiketa koiratarhan kautta, istahtaa alas hetkeksi nauttimaan kevätauringon lämmöstä ja katsoa kuinka koirat kisaavat kepistä vailla huolen häivää. Ihanaa ystävänpäivää kaikille-nauttikaa auringosta ja lintujen laulusta!

Jeee!

Tullaan!

Täysiiii!