Viime viikko meni lapsilla syysloman merkeissä. Itselle se tarkoitti kunnon treeniputkea koirien kanssa, tytöt kun menivät mummulaan lomailemaan. Maanantai ja keskiviikko olivat normitreenipäivät, mutta lisäksi tuli tiistain Janne Pukkilan treenit, joihin pääsin sairastapausten ja koirien juoksujen takia mukaan. Tiistai olikin pitkä päivä, sillä töiden lisäksi olin ensin Tinkan kanssa kaksi ja puoli tuntia reeneissä ja sitten Taikan kanssa saman verran. Aikasta rankkaa, mutta todella palkitsevaa.

Taikan kanssa pureuduttiin ohjaausliikkeiden opetukseen ja lähdössä pysymiseen, niihin sainkin hyviä oppeja. Kotona sitten harjoittelimme ihmisnuolta ja niistoa imurinvarsi tuolienpäälle hypyksi laitettuna, sekä kontaktiboksia avainlaatikonpäällä. Kaikkea sitä täytyy kotioloissa keksiä;).

Sunnuntaiaamuna lähdimme aikaisin kohti Kirkkonummen kisoja. Ensi kertaa oli Taikakin mukana, ensimmäiset viralliset kisat olivat meillä edessä. Jännitti. Hain Irenen ja pakkasimme auton tällä kertaa todella täyteen koiria ja kamppeita. Vastassa oli kylmä halli, joten vaatetta piti ottaa enemmänkin mukaan. Lisäksi Tiina tuli Alin kanssa omalla autollaan samaa matkaa. Kisapaikalla Eija ja Tania odottelivat myös vuoroaan koirineen.

Saviojan Anne oli tuomarina jälleen. Tiedossa siis hyviä, mutta haastavia ratoja. Ensimmäiseksi menivät Johnny ja Irene. Ekalla radalla Johnny tuntui jotenkin hitailevan, oli koko ajan Irenen takana muutaman metrin. Ja juuri ennen pituusestettä se sai jonkin ihanan hajun maasta ja meni nenä pitkällä ohi esteen. Irene korjasi, mutta keskittyminen meni siinä, kepeilleohjauskaan ei sujunut hyvin kun Johnny vain haisteli maata. Harmittavaa. Toinen rata meni jo paremmin. Otin Johnnyn hetsattavaksi itselleni lähtöä odotellessa ja herra olikin ihan tohkeissaan kun pääsi viimein mamman luo. Paljon nopeampi rata ja Johnny malttoi kuunnella koko ajan. Putkella oli harmittava sekaannus, ensi kertaa edessä oli vaihtoehtoinen putken pää ja Irene korjasi putekeenmenon vaistomaisesti, no virhehän siitä tuli. Muuten nolla olisi ollut edessä. Harmittava takaisku. Mutta palkintopallille silti, kolmossija ja hieno mitali kaulassa kotiin. Ja hirmuinen kasa koiranruokaa ja nameja.

Pian olikin meidän vuoromme Taikan kanssa, jännitti paljon enemmän kuin aikaisemmin. Olin jo alkuun päättänyt, että meillä tavoitteena oli pysyminen lähdössä, hyvät kontaktit ja ohjaukseni jatkuminen loppuun saakka. Niillä mentäisiin, tuloksesta viis.  Ensimmäinen rata meni hyvin, lähdössä Taika odotti kuuliaisesti etutassut ristissä "kyllä mä täällä pysyn-ilmeellä". Ensin Taika otti hypyn jälkeen kepit hienosti. Kaikki kiemurat ja putkeen lähetykset onnistuivat upeasti, samoin persjättö putken jälkeen hypylle. Aan kontaktit Taika otti täydellisesti ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Mutta sitten ohjasin yhden hypyn liian tiukasti ja Taika tuli sen ohi ja toiseksi viimeisellä hypyllä liikkeeni pysähtyi ja neiti jarrutti täydestä vauhdista ennen hyppyä. Virhepisteitä kymmenen, mutta upean nopea rata, yli kuusi seekuntia ihanneaikaa nopeampi. Olin supertyytyväinen.

Toinen rata meni vielä paremmin. Lähtö onnistui jälleen ja kaikki ohjaukset menivät suunnitelmien mukaan. Keinukin oli superhyvä, mutta kolmanneksi viimeisen esteen,pituuden jälkeen tuli se "kommervenkki". Jyrkkä käännös oikeaan ja kepit, apua. Vaikka ulkona olinkin kokeillut tätä kulmaa jo aamulla, arvasin sen olevan liian vaikea Taikalle, kepit kun on vasta kunnolla opittu. Ja lyhyeksihän se jäi. Taika hakeutui kädelleni pituuden jälkeen, enkä osannut ohjata tarpeeksi eteen kepeille. Yksi pyöritys ennen keppejä ja uusi sisääntulo. Loput kepit menivätkin taas varmasti loppuun saakka. Vitonen tuli siis, mutta hyvä sellainen. Täytyy sanoa, että Taika ylitti itsensä. Ja oma epävarmuuteni ohjauksissa oli tipotiessään. Aika oli yli kahdeksan sekuntia alle ihanneajan, aika hurjaa menoa.Hyvä me ;).

Tania teki ykkösissä upean nollatuloksen Viton kanssa, hienoa. Kyllä sitä on odotettukin. Onnittelut kummallekin. Eija ja Saga eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, Sagan keppien sisäänmeno ei onnistunut, ja keskityminen herpaantui siinä. Mutta toinen rata olikin jo paljon parempi. Tiinalle ja Alille Kirkkonummi sopi kisapaikkana todella hyvin, Ali kun ei pääse aidoista johtuen huomioimaan liikaa ympäristöään. Tiinan jännityksestä huolimatta radat olivat hyvät ja Ali oli paremmin kuulolla kuin pitkään aikaan. Silti harmittavasti ei tulosta.

Iltapäivän ollessa jo pitkällä oli Tinkan vuoro kakkosissa. Arvasin, että radat olisivat kimurantteja. Ensimmäinen rata oli silti ihan mahdollinen. Mutta Tinka ei jotenkin ollut niin kuulolla tänään. Ja hassustihan siinä kävi, Tinka karkasi (ensimmäisen kerran elämässään) väärään putken päähän. Harmituksen harmitus. Sisulla rata loppuun, mutta kyllä harmitti. Niin pienestä se oli taas kiinni. Toinen rata oli selkeästi vaikeampi meille. Alku oli helppo, mutta Tinka on alkanut himmaamaan keinulla. Täyspysähdys ennen sitä ja siinä taas mentiin. Vitonen tuli. Toisella putkella meinasi tulla pysähdys myös, mutta sain onneksi sen korjattua vielä. Omat liikkeet taitavat olla liian vahvoja, täytyisi opetella hidastamaan juoksua hitaammin, etten itse tee äkkipysähdyksiä vaan pysyisin koko ajan liikkeellä. Neljäs sija silti ja palkinnoille. Kirkkonumella kun palkitaan viisi ensimmäistä. Kyllä oli mukavaa.

Kilpailut menivät kaiken kaikkiaan erittäin hyvin. Tinkan viimeisellä radalla tuli vain kaksi nollaa, joten täytyy olla tyytyväinen yhteen virheeseen. Ja Taikan suorituksesta olen erittäin ylpeä, täytyy sanoa etten olisi ihan uskonut. Se kun on tähän asti kilahtanut aina kisa-ja treenipaikalle päästyään. Opeista täytyy tällä kertaa kiittää Jannea, ilman tiistain ohjeita ei kisasta olisi tullut todellakaan näin hyvää. Toivottavasti pian päästäisiin taas Jannen oppiin.  Kotiin päästyämme ilta puolikahdeksan jälkeen takki oli aikasta tyhjä. Niin omistajalla kuin koirillakin. Mutta mieli oli iloinen.