Tai sanotaanko että Haminan puolella, mutta kotkalaisten järjestämissä kisoissa.

Aamulla ajoin kisapaikalle yksin, olipa omituista. Muu porukka oli mennyt jo aikaisemmin paikalle, sillä Porskilaisten ykkösten kisat alkoivat jo aamun sarastaessa. Itselleni annoin armoa ja lähdin vasta puoli yhdeksän aikaan liikenteeseen. Omat kisat kun alkoivat vasta kahden aikaan.

Kisapaikalla paistoi aurinko, vaikka syksyn tuulet kylmensivätkin ilmaa huomattavasti. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut Porskilaisten päivä. Hyviä suorituksia tuli monelta, vaikkei palkintosijoille päästykään.

Itse jännitin ensimmäistä lähtöä yllättävänkin paljon. Osittain ehkä siksi, että tuomari-Anne oli juuri vetänyt koulutusohjaajan jatkokurssin, jolle osallistuin. Kisa tuntui paljon henkilökohtaisemmalta. Ja valitettavasti se näkyi suorituksessakin. Ensimmäisiltä hypyiltä kepeille ohjaus sujui mallikkaasti, paremmin ei olisi voitu mennä. Hyppyhässäkkän jälkeen takaaleikkaus putkelle hidasti menoani huomattavasti ja tästä syystä Tinka ehti seuraavalle hypylle ennen minua, enkä ehtinyt valssaamaan ennen aata. Koitin pelastaa valssaamalla aan jälkeen, mutta meinasin kompastua koiraan. Ja aikaa kului. Loppurata meni onneksi mallikkaasti, jopa keinu, josta Tinka ei niinkään välitä. Kontaktit menivät varmasti. Pelastuksista huolimatta aika meni pari sekunttia yli, joten nollasta huolimatta ei luokanousua kolmosiin. Silti neljäs sija josta täytyy olla tyytyväinen.

Toinen rata oli jotenkin vielä vaikeampi. Tunsin jo etukäteen, että kepeille lähettäminen tulisi olemaan vaikeaa, sillä olemme harjoitelleet Tinkan kanssa kepeillä itsenäisesti etenemistä, mikä on syönyt koiran itsevarmuutta niillä. Kuonon pää väärästä välisät 5 senttiä sisälle, pikainen korjaus, mutta siinä menikin jo se nollatulos. Keppien viimeistä rimaa Tinka ei suorittanut ollenkaan, joten kutsuin sen korjaamaan tilanteen. Mutta pakka oli jo hajonnut. Taistellen maaliin saakka, mutta tyytyväinen en todellakaan ollut. Olisi pitänyt luottaa itseensä ja valita toinen puoli keppejen lähetykseen ja tehdä persjättö keppien jälkeen. Sitä on tosin harjoiteltu vasta kerran, mutta uskon, että se olisi onnistunut hyvin.

No mutta "vastoinkäymiset vahvistavat", täytyy olla tyytyväinen hyviin kohtiin silti. Ja Tinkalla oli virtaa tosi hyvin. Itsellä tosin hieman risteilynjälkeistä "väsyä" vielä kropassa;). Parin viikon päästä Kirkkonummelee sisäkisoihin.